Minulle metsä on kaunis sellaisenaan, karsimatta ja ihmiskäden kosketus ei välttämättä ole aina tarpeen.

Näin Arina-Sundelin kuvaa Metsä-näyttelyään:

Metsä herättää meissä erilaisia tuntemuksia riippuen siitä, mitä olemme siellä kokeneet tai jättäneet kokematta. Joillekin se on uhkaava ryteikkö, toisille taas ihana rauhoittumisen paikka. Näyttelyni käsittelee niitä kuvitelmia ja pelkoja, joita metsään liitetään.  Sadut ja tarinat ovat ruokkineet mielikuvitustamme, mutta samalla myös jättäneet aiheettomia pelkoja metsän eläimiä ja muita olijoita kohtaan.

Teoksissani olen kuvannut erilaisia paikkoja ja niihin liittyviä asioita. (esim. Eksyminen, pelot, palot, pedot ja turvan löytäminen)

En ymmärrä, miksi ihmisen pitää jättää jälkensä joka paikkaan. Kaikki pitää olla niin siistiä ja säännöllistä. Metsä on rauhoittava ja hieno paikka. Surullisena katson, miten Vaskiluodon metsä on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Sen reunoja on näkerreltu, seikkailupuistossa on karsittu. Hiihtolatuja muutettu ja levennetty. Metsää halkova polku muutettu neljä metriä leveäksi baanaksi jne.  Metsää haluan suojella turhilta kaadoilta ja haluaisin ihmisten näkevän puuvanhuksen kauneuden ja ryteikön oksien upean graafisuuden.  Mikä onkaan ihanampaa kuin keväällä kulkea metsässä, jossa on paljon pesimiseen sopivia puita ja pensaita. Voiko kukaan olla kylmä keväiselle lintujen sirkutukselle? 

Tuija Arina-Sundelin

• Syntynyt Helsingissä, asuu ja työskentelee Vaasassa.
• Taidegraafikko ja maalari, jota kiinnostaa mm. unen ja todellisuuden väliin sijoittuva rajatila. Nämä hieman surrealistiset työnsä hän toteuttaa eri grafiikan tekniikoilla tai maalaten öljyväreillä. Värit ja tunne ovat tärkeitä elementtejä hänen taiteessaan.
• Metsä-näyttelyn teokset ovat syntyneet vuonna 2014, ja teokset olivat mukana taiteilijan yksityisnäyttelyssä Black Wall Galleryssä. Työt ovat kankaalle maalattuja öljyvärimaalauksia.

Hämärä hetki. Tuija Arina-Sundelin 2014.

Sumussa en löydä kotiin. Tuija Arina-Sundelin 2014.