Yksin jääminen oli ollut Jari Helkaharjun pahin pelko, ja nyt se oli toteutumassa. Syksyllä 2019 hän ja hänen vaimonsa Piia saivat kuulla lääkäriltä pysäyttävän uutisen: Piia sairastaa parantumatonta maksasyöpää.
Suru alkoi heti. Mielen valtasi pelko, miten pärjätä ilman puolisoa, joka oli ollut rinnalla jo kymmenen vuotta.
– Ensin tuli itsetuhoisia ajatuksia. Ajattelin, että jos vaimoni ei enää elä, parempi minunkin on sitten lähteä. Mitä teen täällä yksin? Onneksi ymmärsin, että asiat on uskallettava ottaa vastaan ja ajatella läpi, eikä työntää niitä sisimpään, josta ne tulevat myöhemmin esille kahta kauheampina.
Jari muistelee surun akuuttivaihetta Vaasan siunauskappelissa, jossa tammikuussa 2023 saatteli rakkaansa viimeiselle matkalle. Hän kokee saaneensa hyvin elämästä kiinni menetyksen jälkeen. Suru, joka aluksi tuntui raskaalta möykyltä, on muuttanut muotoaan ja muistuttaa itsestään ajoittain esimerkiksi paikoissa, joista Jarilla ja Piialla on yhteisiä muistoja.
– Suru ei ole jana, jolla on alku ja loppu, mutta sen kanssa oppii elämään. Olen puhunut sen möykyn ulos.

Miesten sururyhmälle tilausta

Koska puhuminen ja asioiden purkaminen sekä terapiassa että Syöpäyhdistyksen sururyhmässä ovat olleet Jarille suuri apu surun käsittelyssä, hän haluaa auttaa muitakin vaikeassa elämäntilanteessa. Vaasan suomalaisen seurakunnan sururyhmät täydentyvät syksyllä miesten sururyhmällä, jossa Jarilla on rooli koulutettuna vertaistukihenkilönä.
– Miesten maailmassa saatetaan yhä kokea, että herkkyys on heikkoutta. Haluan tuoda omalla esimerkilläni herkkyyttäni esiin ja kääntää sitä vahvuudeksi.
Sururyhmien vetäjänä toimiva kappalainen Jani Muikku kertoo, että sururyhmälle on suunniteltu seitsemän tapaamista, joista kaksi vietetään mahdollisuuksien mukaan muualla kuin perinteisessä kerhohuoneympäristössä.
– Kaikki miehet eivät välttämättä koe omakseen tilannetta, jossa istutaan pöydän äärellä ja keskustellaan. Nuotioretki tuo sopivasti toiminnallisuutta, joka voi auttaa tutustumaan ja rentoutumaan.
Sururyhmässä ei ole pakko jakaa omia kokemuksiaan, vaan voi myös olla mukana kuuntelemassa.
– Tärkeintä on, ettei jää yksin, Jari kiteyttää.

Teksti: Nadia Paavola

Miesten sururyhmä - ilmoittaudu syksyllä alkavaan ryhmään täällä