Teksti ja kuvat: Abel Muparadzi
Käännös englannista: Isa Leppikorpi
Tekstin muokkaus: Sari Mäenpää

​​​​​​​Artikkelin alkuperäinen englanninkielinen julkaisu Loistossa nro 1 2025

​​​​​​​Suomi otti vaimoni Daphnen ja minut avosylin vastaan. Vaikka ihmiset vaikuttivat aluksi varautuneilta, heidän ystävällisyytensä ja auttamishalunsa tulivat nopeasti esille. Tunsimme heti, että halusimme osallistua rakentaaksemme uuden elämän, ei vain kävijöinä, vaan yhteisön jäseninä.

Ensimmäisenä sunnuntainamme Suomessa suuntasimme Palosaaren kirkkoon. Lämpimät tervehdykset ja vastaanotto tekivät olomme välittömästi kotoisaksi, vaikka olimme kaukana perheestämme ja ystävistämme. Vain kaksi kuukautta myöhemmin päätimme liittyä Vaasan seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön Silta Bron -projektiin. Se oli yksi parhaista päätöksistämme täällä.

Vapaaehtoistyö on antanut meille sekä mielekästä tekemistä että mahdollisuuden luoda kontakteja. Projektin kautta olemme saaneet tutustua ihmisiin, jotka myös halusivat vaikuttaa myönteisesti yhteisöön sekä kokea, kuinka palkitsevaa on edistää muiden hyvinvointia.

Abel Muparadzi ja Daphne Matiza

Yksinäisyyttä kauniina kesänä

Kesä voi olla uusille tulokkaille yllättävän yksinäistä aikaa. Moni suomalainen lomailee tai vetäytyy kesämökille, ja kaupungit ja kylät hiljenevät tavalla, jota emme osanneet odottaa. Jopa jumalanpalvelukset pidettiin ainoastaan kerran kuussa. Daphne ja minä vietimme ensimmäisenä kesänä paljon aikaa neljän seinän sisällä, epävarmoina siitä, minne mennä ja ketä tavata. Kaikki kuitenkin muuttui, kun aloitimme vapaaehtoistyön. Me tapasimme ihmisiä maailman eri kolkista ja yhteisöllisyys toi uutta merkitystä päiviimme.

Tylsyyden muuttaminen tarkoitukseksi

Tunsin olevani jumissa kodissani, kun ensimmäisten Suomen kuukausien aikana olin ilman työpaikkaa ja minulla oli vain vähän ystäviä. Oloni oli levoton ja hyödytön, ja päivät tuntuivat kuluvan ilman tarkoitusta.

Vapaaehtoistyöstä tuli ulospääsyni. Kun aloin kerätä tarinoita ja näkemyksiä vapaaehtoistyöntekijöiltä tätä artikkelia varten, jokainen päivä toi mukanaan uuden seikkailun.  Kävin paikoissa, joissa he työskentelivät, otin kuvia ja haastattelin heitä, tutustuin uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Jokaisella päivällä tuntui olevan tarkoitus, ja tylsyys vaihtui saavutuksen tunteeseen. Tunsin itseni vapautuneeksi!

Yksi projektin vapaaehtoisista, Bangladeshista kotoisin oleva Abu Darda, sanoitti minulle omia kokemuksiaan uudessa maassa:

-    Muuttaminen uuteen maahan ja ympäristöön, maailman toiselle puolelle, tuntui siltä kuin olisi jättänyt sielunsa taakseen. Kun liityin Silta-projektiin ja kirkon vapaaehtoistyöhön, yksinäisyyteni ja suruni unohtuivat.  Mikään tehtävä ei ole koskaan liian pieni tai merkityksetön - pienikin osallistuminen voi viedä pitkälle toisen auttamisessa!

Abu Darda ​​​​​​​

Mielenterveyden haasteita

Muutto Suomeen ei ollut aivan ongelmatonta. Maassa, joka tunnetaan maailman onnellisimpana, kohtasin epätoivon, yksinäisyyden ja joutilaisuuden hetkiä. Mutta liittyminen kirkon vapaaehtoistyöhön tarjosi minulle rutiineja, päämäärän ja ihmisiä, jotka arvostivat panostani. Hitaasti nuo synkät ajatukset haihtuivat pois, ja niiden tilalle tuli muiden auttamisen ilo ja ilo olla osa jotakin suurempaa.

Arvon ja kuulumisen tunteen rakentaminen

Monelle vapaaehtoistyöntekijälle oman ajan antaminen on tuonut enemmän kuin vain henkilökohtaista tyydytystä. Se on näyttänyt heille heidän arvonsa uudessa paikassa. Njita Keria, vapaaehtoistyöntekijä Kamerunista, kertoi kuinka ruoanlaitto isänpäivälounaalle sai hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi yhteisöä.
-    Kun näin satoja ihmisiä nauttimassa laittamaamme ruokaa, tunsin itseni todella arvostetuksi, hän sanoi.

Jos Kerian kulinaariset taidot antoivat niin paljon iloa lukemattomille perheille, millaista muuta vahvistusta hänen paikastaan yhteisössä hän voisikaan toivoa?

Njita Keria 

Sri Lankasta kotoisin oleva Prabhath Bopage löysi myös iloa kulttuurisesta kanssakäymisestä.
-    Vapaaehtoistyö opetti minulle organisointikykyä, kun seurasin miten seurakunta johtaa Silta Bron -projektiaan. Lisäksi se rikastutti suomen kielen sanavarastoani, Prabhath sanoo tyytyväisenä. Epäilemättä Prabhathilla oli nyt työkalut tukea muita heidän omalla integraatiomatkallaan. Tämä osoittaa, että antaessamme saamme usein vastineeksi kaikkein suurimpia lahjoja.

Prabhath Bopage

Ilon löytäminen antamisessa

Abu Darda kuvaili vapaaehtoistyötä elämäntyylinä. Hän saa tyydytystä muiden auttamisesta, oli se sitten haravointia, kirkon pihan nätiksi tekemiseksi tai ruoan toimittamista sitä tarvitseville perheille.
-    Tieto siitä, että työni ravitsee nälkäisiä vatsoja tai tekee kirkon kauniiksi, saa minut tyytyväiseksi, Abu sanoo.

Daphne rakasti yhteistyötä ja siteitä, joita hän loi muihin vapaaehtoistyöntekijöihin. Hän tunsi itsensä arvostetuksi, kun työnjohtaja kysyi, millaiset tehtävät antaisivat hänelle eniten iloa.
-    Kyse ei ole vain työn tekemisestä, vaan myös tunteesta, että olet osa jotakin merkityksellistä. Yhdessä työskentelemme kohti yhteistä tavoitetta, Daphne sanoo.

Yhteisö, joka tuntuu kotoisalta

Prabhath ja hänen vaimonsa Samitha Halgollalage vaalivat yhteisöllisyyden tunnetta, kun heidän poikaansa ilahdutti heidän uuden ympäristönsä turvallisuus ja lämpö. Pyhäinpäivänä Vaasan uudella hautausmaalla ihastelimme suomalaisen elämän perhekeskeistä luonnetta. Keskustelimme paikallisten kanssa ja näimme heidän hymynsä ja avoimuutensa.

Prabhath Bopage ja Samitha Halgollalage yhdessä poikansa Mihela Indiven kanssa.

Kiitollisia sydämiä

Vapaaehtoistyö on muuttanut elämäämme tavoilla, joita emme edes voineet kuvitella. Se ei ole vain auttanut meitä integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, se on myös yhdistänyt meidät monipuoliseen kansainvälisten ihmisten yhteisöön, jotka kuten me, navigoivat tätä elämän uutta lukua. Me olemme oppineet suomalaisesta kulttuurista, saaneet uusia taitoja ja tunteneet ilon, jonka positiivinen vaikuttaminen antaa.

Jokaiselle, joka harkitsee vapaaehtoistyötä, olitpa sitten paikallinen tai uusi tulokas, kannustan sinua ottamaan sen harppauksen. Kyse on enemmästä kuin vain tavasta antaa takaisin – se on mahdollisuus kasvaa, oppia ja luoda yhteyksiä. Kuten sanotaan suomeksi: “Ystävyys ei ole suuri, mutta kallis”.

Kun ryhdyt vapaaehtoistyöhön, sinä vakuutat yhteisölle, että välität, ja että sen jäsenillä on merkitystä!

Teksti ja kuvat: Abel Muparadzi
Käännös englannista: Isa Leppikorpi
Tekstin muokkaus: Sari Mäenpää

​​​​

SILTA Työllisyyden yhdyssilta Pohjanmaa

-    SILTA-hanke on osa EU-rakennerahaston ”Uudistuva ja osaava Suomi 2021−2027” -ohjelmaa.
-    Ryhmähankkeen päätoteuttajana on Vaasan kaupunki ja osatoteuttajina Kansalaisopisto Alma, Vamia, Yrkesakademin ja Vaasan seurakuntayhtymä.
-    Hankkeen tavoitteena on tukea työllisyyttä, osaamista, työelämän kehittämistä, jatkuvaa oppimista ja joustavia koulutuspolkuja.
-    Vaasan seurakuntayhtymä tarjoaa maahanmuuttaneille mahdollisuuksia käytännön kielitaidon karttumiseen sekä suomalaiseen työkulttuurin tutustumista.  
-    Lisätietoa www.vaasa.fi, www.vaasaevl.fi, vapaaehtoistehtäviä maahanmuuttajille