Amor mi far cantar - Amorin pauloissa

Ohjelma

Francesco Landini: De sospirar sovente (Ballata)

Sydämeni huokaa ja valittaa, vastaanotan petoksen, jota yritän estää. Mielelläni korjaan virheeni ja epäonneni, saan mieleni selkeäksi.

Francesco Landini (n. 1325 tai 1335-1397): Giovine vagha, i’ non sen tì (Ballata)

Nuori kaunotar, sinulla on hyvettä, olet sydämeni pelastaja. Näen silmissäsi rakkauden ja Jumalan voiman, ja iloitsen siitä. Seison kuin pieni lapsi ja löydän rinnastani rakkauden kultaisen nuolen.

Gherardello da Firenze (n. 1320-1325 – 1362 tai 1363): De’ Poni amor (Ballata)

 Anna rakkautta, sinä uskottu nainen. Varmasti myös Jumala haluaa sitä, olen hyvä sinulle.  Näytä tahtosi minulle, vaikka älä huoli,  voin tehdä sen puolestasi.

Anon., Clausula for Haec Dies Confitemini no. 47: In saeculum ”D’amiens longum”

Maestro Piero (1300?-1350): All’ ombra d’un perlaro (urkusoolo)

Rossi Codex (kokoelma 1300-luvulta): Du’ Anzoliti del vago Tesoro (Madrigale)

Näen aarteita kauniin valkoisen taivaan keskellä – löydän itseni ja itken. 

*

Guillaume de Machaut (n.1300 – 1377): Puis que ma dolour

Syvän suruni jälkeen hän nauttii, hän joka on syntynyt tuntemaan elämän ilot, ja jota syystäkin kutsutaan kukkien kukaksi.

En valita kurjuudesta, minusta se vaikuttaa vain makeudelta,  puhtaalta ja kahdesti hiotulta. Hänen kasvojansa on siunattu kauneudella ja armolla.

Kuinka hän kantaakin päällään puhdasta ihanuutta ja suloisuutta. Niin varmana, kuin vain uskaltaa, kantaen kruunua arvokkaasti.

Francesco Landini: Con lagrime sospiro (Ballata)

Valittaen huokaan haudalla. Minun on lähdettävä, sillä sieluni ja ruumiini on suuressa tuskassa. En haluaisi lähteä, kaukainen rakkaani. En tavoita rakkauttasi, mitä eniten kaipaan.

Francesco Landini: Questa fanciull’ amor (Ballata)

Francesco Landini: De! dinmi tu (Madrigale Caccia)

Rossi Codex:

Anon. Su la rivera (Madrigale)

Anon. Amor mi far cantar alla FRANCESCA (Ballata)

Anon. Quan Ye voy le duz tens (Caccia)

Kuinka haluankaan nähdä suloisen ajan tulevan. Rakasta teitä ja olen teidän ikuisesti, Signor.

JANEK ÖLLER

Musiikin maisteri, nokkahuilisti ja säkkipillisti Janek Öller on esiintynyt omin konsertein, orkesterin solistina ja kamarimuusikkona Suomessa ja ulkomailla. Hän on La Compagnie Inégale-barokkiyhtyeen, Tuulen Viemää -nokkahuiluyhtyeen (v. 1990 - 2001) sekä keskiaikaisen musiikin  Oliphant-yhtyeen perustajajäsen.

 Öller on Debra Gomez-Tapion johtaman Ensemble Fioretto-yhtyeen vakiojäsen. Yhtyeen ohjelmisto ulottuu keskiajalta varhaiseen barokkiin. Vuonna 2011 hän perusti yhdessä lyömäsoittaja Mikael Heikkilän kanssa All Boys! -duon, joka pyrkii laajentamaan klassisen musiikin esityskäytäntöjä mm. improvisaation keinoin, ohjelmistonaan ensisijaisesti keskiaika.

Öller on ollut mukana monessa poikkitaiteellisessa produktiossa, kuten Jaana ja Jaap Kleveringin, tanssiteatteri Zodiacin sekä Oblivia-ryhmän kanssa. Vuosina 2004 - 2014 hän työskenteli kirjailija- ja teatterikriitikko Stella Parlandin kanssa, vuonna 2006 he perustivat poikkitaiteellisen Kautschuk-ryhmän graafikko Linda Bondestamin kanssa ja tuottivat lukuisia näyttämöllisiä ja performatiivisia teoksia.

Pedagogina hän on perehtynyt erityisesti keskiajan ja renessanssin musiikin esityskäytäntöihin, ja on pitänyt kursseja Metropoliassa, Helsingin Konservatoriossa, Helsingin vanhan musiikin seuran kesäkursseilla sekä Sibelius-Akatemiassa.

ULI KONTU-KORHONEN

Sopraano Uli Kontu-Korhonen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta Helsingistä. Vanhaa musiikkia hän on lisäksi opiskellut mestarikursseilla opettajinaan mm. Evelyn Tubb, Michael Fields, Stephen Stubbs, Suzie LeBlanc sekä The Hilliard Ensemblen laulajat.

Ulin kuulaan kirkasta sopraanoa on sanottu “saunapuhtaaksi”. Uli soittaa useita keskiaikaisia soittimia; portatiivista urkua eli organettoa, dulcimeria ja sinfoniaa.

Kontu-Korhonen on laulanut yli 20 vuotta keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphantin solistina. Yhtyeen ohjelmisto kattaa musiikkia 1100-luvun monodiasta moniääniseen ars novaan asti. Oliphant on tuonut runsaasti julki ennestään tuntematonta truveerimusiikkia levyillään (Alba Records); Lauluja ristiretkiltä (2000), Gace Brulé (2004), Chanson pieuses-laulua, Joie fine (2006) sekä saksalaista keskiaikaista musiikkia sisältävä levy HERZ, PRICH (2008). Levyt ovat herättäneen ihastusta niin yleisössä kuin arvostelijoissakin improvisatorisella ja värikkäällä musisoinnillaan. Kontu-Korhosen soololevy Praemia lucis – Valon lahja (Alba Records 2010) sisältää Hildegard von Bingenin musiikkia sekä vanhoja suomalaisia virsiä.

Uli työskentelee 2017 perustetussa Duo Medievalissa yhdessä sopraano Anneliina Rif kanssa. Duo Medieval on konsertoinut kotimaan lisäksi Ruotsissa. Duon muusikot ovat myös luennoineet keskiajan musiikista ja toimineen kouluttajina. Duo Medievalin levyllä Hodie aperuit nobis (Fuga Oy 2021) kahden ilmaisullisen sopraanon laulu yhdistyy keskiaikaisten instrumenttien jännittävään sointiin.

Kontu-Korhonen on ollut toteuttamassa keskiaikaista liturgista draamaa, Ludus Danielis, sekä Hildegard Bingeniläisen Ordo Virtutum-näytelmää. Kontu-Korhonen on toiminut muusikkona useissa teatteri- ja tanssiproduktioissa, joissa keskiaikainen musiikki on ollut keskeisessä asemassa. Kotimaan lisäksi Kontu-Korhonen on konsertoinut monissa Euroopan maissa sekä tehnyt radionauhoituksia.

Uli Kontu-Korhonen johtaa Tapiolan Laulu -naiskuoroa ja opettaa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa vanhaa musiikkia sekä sairaala- ja hoivamusiikkia.

AMOR MI FAR 

”Suloinen uusi tyyli” eli italiaksi ”il dolce stil nuovo” on mitä osuvin nimitys Pohjois-Italiassa 1300-luvun alkupuoliskolla syntyneelle runotyylille ja musiikille.
Sen kuuluisin edustaja on Francesco Landini, joka myös tunnettiin nimellä ”Francesco degli Organi”, ”Urkujen Francesco”. Hän oli nimittäin jo aikanaan paitsi arvostettu ja tuottelias säveltäjä (meille on säilynyt 154 sävellystä, joista 141 ballatoja), myös kuuluisa muusikko: ”Suloisuus jolla hän esitti kauniit harmoniansa, saivat sydämet lähes pursuamaan rinnasta.”, totesi aikalainen kuultuaan Landinin esityksen.

   Kun edellisillä vuosisadoilla vielä runoiltiin latinaksi sekä trubaduurien Provance'n kielellä, niin nyt laulettiinkin kansankielellä. Ja jo trubaduurien kehittämä rakkauslyriikka, jonka keskiössä on jumaloitu mutta saavuttamaton nainen, jalostettiin uudeksi italialaiseksi standardiksi. Samaan aikaan notaation kehitys innoitti säveltäjiä moninaisempiin rytmeihin sekä uudenlaiseen moniäänisyyteen. Mm. Gherardellon ja Landinin ansiosta eteenkin ballatasta kehittyi aikansa vahvin sävellysmuoto, monenlaiseen ilmaisuun taipuvainen, tanssilaulun juuriaan unohtamatta.

   Ensimmäinen laaja italialaisen maallisen musiikin kokoelma on todennäköisesti Padovassa koostettu Codex Rossi. Sen säveltäjät ovat suurimmalta osin tuntemattomia, mutta myöhemmät tutkimukset nimeävät Magister Pieron, Iacopo da Bolognan ja Giovanni Cascian muutaman laulun tekijäksi. Sävellysmuodoista suosituin oli ilmiselvästi madrigaali, joka useimmiten oli pastoraali-aiheinen. Mukana on muutama caccia, jossa usein kuvataan metsästystä tai muuta toimintaa, ja sävellysteknisesti hyödynnetään kaanonia, sekä viisi ballataa, joista esitämme kaksi, ajan tyyliin improvisoiden/sovitettuna.

   Toinen näistä on ohjelmamme nimikkokappale ”Amor mi far cantar alla FRANCESCA”.
Nimi sisältää kaksoismerkityksen: Amor saa minut laulamaan Francescalle/ranskalaisittain.
Olisiko se kunnianosoitus trubaduurien runolaululle, vaiko kenties ranskalaiselle tanssilaululle, ”chanson balladeélle”? Emme tiedä. Mutta ranskalaisen ars novan tärkeimmän kehittäjän, Guillaume de Machaut:n samaiseen muotoon säveltämä myöhäistuotos ”Puis que ma dolour” (joka muuten noudattaa samaa rakennetta kuin ballata) kyllä voisi olla tulkittavissa kumarrukseksi vanhan ajan yksiäänisyydelle.

   Lisäsimme ohjelmaamme myös ranskalaisen Notre dame -koulukunnan ”In saeculumin”, joka edustaa vanhinta instrumentaalista moniäänisyyttä, sekä Codex Rossin ainoan Provance'n kielisen kappaleen ”Quan Ye Voy”.

Janek Öller