Iltamusiikki
Iltamusiikki
Amor mi far cantar - Amorin pauloissa
Keskiaikaista musiikkia Italiasta
Uli Kontu-Korhonen sopraano, organetto, dulcimer, tamburiini ja äänimalja
Janek Öller, nokkahuilut ja säkkipillit
vapaa pääsy
"Suloinen uusi tyyli" eli italiaksi "il dolce stil nuovo" on mitä osuvin nimitys Pohjois-Italiassa 1300-luvun alkupuoliskolla syntyneelle runotyylille ja musiikille.
Sen kuuluisin edustaja on Francesco Landini, joka myös tunnettiin nimellä "Francesco degli Organi", "Urkujen Francesco". Hän oli nimittäin jo aikanaan paitsi arvostettu ja tuottelias säveltäjä (meille on säilynyt 154 sävellystä, joista 141 ballatoja), myös kuuluisa muusikko: "Suloisuus jolla hän esitti kauniit harmoniansa, saivat sydämet lähes pursuamaan rinnasta.", totesi aikalainen kuultuaan Landinin esityksen.
Kun edellisillä vuosisadoilla vielä runoiltiin latinaksi sekä trubaduurien Provance'n kielellä, niin nyt laulettiinkin kansankielellä. Ja jo trubaduurien kehittämä rakkauslyriikka, jonka keskiössä on jumaloitu mutta saavuttamaton nainen, jalostettiin uudeksi italialaiseksi standardiksi. Samaan aikaan notaation kehitys innoitti säveltäjiä moninaisempiin rytmeihin sekä uudenlaiseen moniäänisyyteen. Mm. Gherardellon ja Landinin ansiosta eteenkin ballatasta kehittyi aikansa vahvin sävellysmuoto, monenlaiseen ilmaisuun taipuvainen, tanssilaulun juuriaan unohtamatta.
Ensimmäinen laaja italialaisen maallisen musiikin kokoelma on todennäköisesti Padovassa koostettu Codex Rossi. Sen säveltäjät ovat suurimmalta osin tuntemattomia, mutta myöhemmät tutkimukset nimeävät Magister Pieron, Iacopo da Bolognan ja Giovanni Cascian muutaman laulun tekijäksi. Sävellysmuodoista suosituin oli ilmiselvästi madrigaali, joka useimmiten oli pastoraali-aiheinen. Mukana on muutama caccia, jossa usein kuvataan metsästystä tai muuta toimintaa, ja sävellysteknisesti hyödynnetään kaanonia, sekä viisi ballataa, joista esitämme kaksi, ajan tyyliin improvisoiden/sovitettuna.
Toinen näistä on ohjelmamme nimikkokappale "Amor mi far cantar alla FRANCESCA".
Nimi sisältää kaksoismerkityksen: Amor saa minut laulamaan Francescalle/ranskalaisittain.
Olisiko se kunnianosoitus trubaduurien runolaululle, vaiko kenties ranskalaiselle tanssilaululle, "chanson balladeélle"? Emme tiedä. Mutta ranskalaisen ars novan tärkeimmän kehittäjän, Guillaume de Machaut:n samaiseen muotoon säveltämä myöhäistuotos "Puis que ma dolour" (joka muuten noudattaa samaa rakennetta kuin ballata) kyllä voisi olla tulkittavissa kumarrukseksi vanhan ajan yksiäänisyydelle.
Lisäsimme ohjelmaamme myös ranskalaisen Notre dame-koulukunnan "In saeculumin", joka edustaa vanhinta instrumentaalista moniäänisyyttä, sekä Codex Rossin ainoan Provance'n kielisen kappaleen "Quan Ye Voy".
Janek Öller
Aikuisille