Alttoviulisti Miikka Hakomäki ja kitaristi Jonne Grans ovat soittaneet vakituisesti yhdessä jo vuodesta 2015. Vuodesta 2017 alkaen heidän työskentelynsä on painottunut alueelliseen kulttuurityöhön Satakunnassa. Monipuoliset esiintymiset vapaalla taidekentällä ovat vieneet heitä esiintymään mitä erilaisimpiin paikkoihin kuten mm. Eduskuntaan, Helsingin Kulttuuritalolle, Finlandia-talolle ja Helsingin Musiikkitaloon. Vapaa pääsy!

Ohjelma

Manuel de Fallaa voidaan kiistatta pitää yhtenä merkittävimpänä 1900-luvun espanjalaisena säveltäjänä. Varsinkin oopperat La vida breve (Hetken onni) ja El sombrero de tres picos (Kolmikolkkahattu) ovat säännöllisesti esillä maailman oopperanäyttämöillä. Vuosina 1907-1914 Falla asui Pariisissa. Pariisin-vuodet olivat merkittäviä de Fallan oman sävelkielen kehitykselle, sillä juuri ollessaan poissa Espanjasta ja nähdessään, kuinka ihailtua espanjalainen kulttuuri oli tuon ajan ranskalaisten säveltäjien ja muiden taiteilijoiden keskuudessa, hän oppi antamaan arvoa Espanjan kansanmusiikkiperinteelle ja etsimään siitä innoitusta. Tämän ajanjakson lopulla syntyi myös yksi maailman esitetyimmistä espanjankielisistä laulukokoelmista, Siete canciones populares espagñolas. Suite populaire espagnole on suora transkriptio laulusarjasta. Sitä on ajan saatossa sovitettu eri kokoonpanolle. Mm. Luciano Berio sovitti ne lauluäänelle ja orkesterille, de Fallan aikalainen Miguel Llobet lauluäänelle ja kitaralle sekä Paul Kochanski viululle ja pianolle. De Falla pakeni Granadasta Argentiinaan kenraali Francon noustua valtaan vuonna 1939, jossa asui elämänsä lopun ajan.

Agustín Barrios oli paraguaylainen kitaristi, joka sävelsi laajan määrän teoksia nimenomaan kitaralle. Lähinnä aikalaiskertomuksien mukaan hänen konserttiesitysten sanotaan olleen suurenmoisia, ja hänen olleen jopa taitavampi muusikko kuin legendaarinen Andrés Segovia, jonka ansiosta kitara yleistyi ja saavutti nykystandardin konserttisoittimena. Barrios’lla oli poikkeuksellisen suuret kädet mikä on havaittavissa yhtenä ominaisuutena hänen sävellyksissään - etenkin vasemman käden otteet edellyttävät sormien venymistä.

Jean Sibelius (1865-1957) tunnustettiin jo sävellysuransa aikana yhdeksi kaikkien aikojen sinfonikoista. Eritysitä ihailua hän sai osakseen Yhdysvalloissa, jossa hänen teoksiaan esitettiin jatkuvasti. Kokoelma Neljä kappaletta, op. 78 (alun perin viululle ja pianolle) syntyi pian hänen ensimmäisen Yhdysvaltain matkansa jälkeen vuonna 1914. Ne ovatkin osoitus mestarillisista pikkukappaleista, joita hän sävelsi etenkin ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman heikentyneen taloudellisen tilanteen vuoksi. Mainittakoon, että Sibeliuksella oli synesteettisiä taipumuksia. Hän kuuli eri värit: mm. C-duuri oli punainen ja F-duuri vihreä.

Niin ikään sinfonikkona tunnetun Antonín Dvořákin viulusonatiinin Larghetto-osa, lisänimeltään Indian Lament, siteeraa alkuperäiskansojen musiikkia. Kertoman mukaan säveltäjä ikuisti kuulemansa melodian paidan hihaan vierailullaan Minnesotassa. 

Ranskalainen Darius Milhaud (1892-1974) oli säveltäjänä hyvin kokeileva. Se näkyy myös hänen teosluoettelossaan, joka käsittää yli 400 teosta. Saudades do Brasil (Kaipauksia Brasiliaan) on sävelletty alun perin pianolle ja se maalaa kuvia Rio de Janeiron lähiöistä. Se on hyvin tyypillinen Milhaudin sävellys. Se perustuu polytonaliteettiin, eli useampaan päällekkäin soivaan sävellajiin.

Felix Borowskin teos Adoration kuvastaa hyvin varhaista amerikkalaista sävelkieltä. Alun perin uruille sävelletty kappale on brittiläisen, puolalaiset sukujuuret omaavan säveltäjän esitetyin teos. Kyseinen sovituksemme hyödyntää näppärästi laajennettua äänialaa huomioiden alttoviulun tunnusomaisen alarekisterin sekä kitaran alimman kielen laskemisen alas d-säveleeseen.  

Manuel de Falla (1876-1946):        Suite populaire Espagnole (1914)
•    El paño moruno (Maurilainen liina)
•    Nana (Kehtolaulu)
•    Canción
•    IV. Polo
•    V. Asturiana (Asturianalainen laulu)
•    VI.Jota
 
Agustín Barrios (1885-1944):    Julia Florida (1926)
 

Jean Sibelius (1865-1957):        Neljä kappaletta, op. 78 (1915)
•    Impromptu C-duuri
•    Romanssi F-duuri

Antonín Dvořák (1841-1904):        Larghetto, op. 100 nro 2, Indian lament (1893)
 
Darius Milhaud (1892-1974):         Saudades do Brasil (1920)
•    Sorocaba
•    Botafogo
•    Leme
•    Corcovado
•    Paineras
•    Paysandu
 
Felix Borowski (1872-1956):        Adoration (1898)

Alttoviulisti Miikka Hakomäki valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2016 Sibelius-Akatemiasta, jossa hän opiskeli Teemu Kupiaisen, Lilli Maijalan ja Helge Valtosen johdolla. Kamarimusiikkia hän on opiskellut etenkin Paavo Pohjolan ja Marko Ylösen johdolla. Työhistoriaa on pääkaupunkiseudun ja Turun filharmonisesta orkesterissa muusikkona. Opettajana hän toimii Kankaanpään sekä Vantaan musiikkiopistoissa musiikkiopistossa. Nykyään hän konsertoi ahkerasti muun muassa kitaristi Jonne Gransin sekä pianisti Kalle Vainion kanssa. Hakomäki on voittanut vuonna 2010 Erkki Melartin kilpailun I palkinnon kamarimusiikkisarjassa Ignis-kvartertissa.

Kitaristi Jonne Grans valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 2016, jossa hän opiskeli Andrzej Wilkusin johdolla. Ulkomailla hän on opiskellut mm. Massimo Felicin johdolla Etelä-Italiassa vuosina 2011-2012 sekä Jürgen Ruckin johdolla Saksan Würzburgissa vuonna 2015. Sivusoittimenaan Grans soittaa mandoliinia, jota hän on opiskellut Jukka Särkän johdolla. Sen lisäksi käsissä pysyvät myös mm. banjo ja 11-kielinen alttokitara. Ensikonserttinsa Sibelius-Akatemian konserttisarjassa hän piti kesällä 2017. Kaikenlainen käytännönläheinen musisointi, kamarimusiikki, uudet teoslöydöt, yhteistyö säveltäjien kanssa sekä opetustyö Rauman musiikkiopistossa pitää mielen virkeänä vuoden ympäri. Grans toimii myös uuden raumalaisen Rannikon sävel-konserttisarjan taiteellisena suunnittelijana sekä kuratoi uuteen kitaramusiikkiin keskittyvää Kitara Nova-festivaalia Helsingissä. 
 

Linkki avautuu uudessa välilehdessä