Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku
Koronaviruksen takia maassamme on poikkeustila, siitä johtuvien säännösten käyttö rajoittaa ja muuttaa rajusti jokapäiväistä elämäämme, myös seurakunnan elämää ja toimintaa. Nyt emme voi kokoontua entiseen tapaan, koska noudatamme valtiovallan ihmisten suojelemiseksi antamia ohjeita. Haluamme turvata toistemme terveyden säilymistä.
Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan edes lähiaikoina, saati pitemmällä tähtäimellä. Suunnitelmat muuttuvat, sovittuja asioita joudutaan joko perumaan tai siirtämään myöhemmäksi. Taustalla on koko ajan terveyteemme ja toimeentuloomme kohdistuvia pelkoja. Moni kokee sisimmässään ahdistusta tämän tilanteen keskellä.
Mistä löydämme tässä tilanteessa toivon näkymiä. Toivon tuojina voivat olla ne ihmiset, jotka ottavat yhteyttä puhelimitse, kysyvät kuulumisia ja voivat tarjota käytännön apua. Seurakunnan työntekijöille voi soittaa, seurakunnan viestintäkanavat tarjoavat tietoa, sisältöä sekä virikkeitä ajattelulle ja toiminnalle.
Kotimme lähellä rakennetaan uutta kävely- ja pyöräilysiltaa. Silta ei ole vielä valmis, alku-ja loppupää puuttuvat. Kaunis kaarisilta tuo mieleen Aale Tynnin tunnetun samannimisen runon. Siinä kutsutaan meitä rakentamaan uskon ja toivon siltaa, joka kantaa meitä vaikean ajan yli. Luottamuksen ja Jumalan rakkauden varassa me voimme pitää huolta toisistamme rajojen yli.
Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."